Tarjotin

Mä tarvitsen tarjottimen, apua!

Lueskelin blogeja ja nyt vasta tajusin, minkä vaivan näen brunssi- ja päivällistarjoiluilla kun kannan 1-2 artikkelia kerrallaan ruokapöytään, joka sijaitsee olkkarissa. Iso, makea ja näppärä tarjotin siis tarvitaan ja nyt vinkkejä kehiin! Toisaalta olisi ihana pyytää äidiltä jotain vanhaa hopeista tarjotinta käyttöön, toisaalta taas joku iso ja ihana Marimekko voisi hurmata. Myös iso kuparinen tarjotin olisi tämän mimmin mieleen!

Olen periaatteessa ihan tarjotinhullu: onnistun  inspiraationkeruureissuillani huonekalu- ja sisustuskaupoilla luovimaan itseni aina kaupan jokaisen tarjottimen luo. Tähän asti vain olen ajatellut, että en sellasta "vaivoikseni" ota (hankala säilyttää), mut mähän tarviin sellasen! Jo viikonloppuna mökillä huomasin, kuinka näppärä vekotin se on ja nyt selaillessani Riikan blogia ymmärsin, että sellasen mä tarviin.

Mökillä minua palvelee tämän Ikean tarjotin ja hyvin palveleekin:

Kuva: Ikea

Pidän sen muotokielestä ja mökille sopivasta romanttisuudesta, mutta kotiin tarvitsen modernimpaa ja rosoisempaa. Siis, minkälaisia tarjottimia teillä on ja mistä niitä saa?

Blogini nimi

Aloitin blogini heti juhannuksen jälkeen, vielä ehkä juhannushumussa. Meillä oli ihana juhannus mökillä; syötiin, saunottiin ja käytiin tanssimassa. Juhannuksen kynnyksellä kuuntelin erästä aivan upeaa artistia ja kappaletta, jolta sitten törkeästi ryöstin nimen blogilleni. Tämä vain menee niin luihin ja ytimiin.

YONA - Niitty ja Taivas

Ihmiset eroavat nykyään liian helposti - vai eroavatko?

Minulla on takana yksi avioliitto ja yksi avioero, joten olen mielestäni kompetentti arvioimaan tätä asiaa. Toki sitä voi yhtä lailla arvioida ilman liittoja ja erojakin, mutta oman arvioini pohjaan kokemukseeni asiasta. En väitä olevani oikeassa ja tiedän, että monia muitakin mielipiteitä aiheeseen on. Ne kaikki meille sallittakoon.

Menin ex-mieheni kanssa kihloihin ollessani 19-vuotias. Lapsen saimme ollessani 21 ja naimisiin menimme kun olin 22. Eli aika nuorena siis. En silti usko, että avioliittomme tultua päätökseensä viisi vuotta myöhemmin, se olisi johtunut nuorena naimisiin menosta / lasten hankinnasta. Näkisin, että avioliitolla on ihan yhtä hyvä mahdollisuus onnistua, solmittiin se sitten minkä ikäisenä tahansa. Tulemme ex-mieheni kanssa erinomaisesti toimeen ja kasvatamme lastamme suurella rakkaudella yhdessä. Hoidamme vanhempainillat ja hammaslääkärit joko yhdessä, tai sitten homman hoitaa se ken paremmin kerkee. Sovimme ja luovimme lasten kasvatukseen ja hoitoon liittyvät asiat yhdessä. Emme "hengaile" yhdessä, mutta mahdumme vallan mainiosti samoihin pirskeisiin tai yhtä aikaa baariin. Minä myös tapaan ex-miehen puolen sukua säännöllisesti ja ex-mieheni on toisinaan minun sukulaisiini yhteydessä. Luotamme kumpikin toisiimme vanhemapana 100%.

En halunnut kirjoittaa alkuun, että takanani on yksi epäonnistunut avioliitto, koska mielestäni emme epäonnistuneet missään. Ei rakkaudessa voi epäonnistua. Päinvastoin, saimme yhdessä aikaan jotain kaunista, joka nyt rikastuttaa kymmenien muiden, kummien ja mummien, elämää. En kiistä sitä, etteikö lapselle olisi ihannetilanne, että vanhemmat eläisivät yhdessä sopuisasti ja toisiaan rakastaen, mutta jos näin ei ole, päädytään monessa perheessä avioeroon.

Mielestäni avioerojen yleisyys tänä päivänä ei johdu siitä, että avioliittojen eteen tehtäisiin nykyään jotenkin vähemmän töitä tai ne olisivat epätyydyttävämpiä kuin ennen. Toki on pariskuntia, joiden odotukset ovat epärealistisia ja jotka ovat kykenemättömiä jättämään pienet kinat ja harmit taaksensa, keskustelemaan kaikesta ja avaamaan itsensä; kykenemättömiä pyytämään ja antamaan anteeksi ja siten kasvamaan itsekseen avioliitossa ja siksi päätyvät eroon. Ja ehkä heillekin siinä tilanteessa ero on paras ratkaisu. Silti näkisin, että suurin osa eroista johtuu siitä, että eroaminen on nykyään paljon helpompaa. Eroaminen on myös rohkeutta.

Jos suhde muuttuu sellaiseksi, että siinä on toinen tai molemmat onnettomia, eivät koe voivansa toteuttaa itseään tai suhteessa on kunnioituksen puutetta tai jopa hyväksikäyttöä, on rehellisyyden ja rohkeuden osoitus myöntää se itselleen ja muille ja uskaltaa hypätä tutusta johonkin tuntemattomaan. Jos ei koe, että on kykyä, halua tai keinoja selvittää mutkallaan olevia asioita parisuhteessaan, on ehkä parempi jatkaa taivalta erikseen. Totta kai, etenkin jos on lapsia, pahimmat mutkat on saatava selville, että homma toimii lapselle reilulla tavalla, mutta ne parisuhteen tuhon kulmakivet voi sitten sulatella itsekseenkin ja miettiä, mikä omalta osalta meni mönkään. Ja pitääkin miettiä. Eikä aina välttämättä löydy sitä asiaa tai niitä asioita, jotka olisi tehnyt väärin. Rakkaus voi myös loppua. Parisuhteen edetessä se voi myös kasvaa.

Ennen vanhaan uskon olleen parisuhteissa ihan yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa, sivusuhteita ja tyytymättömyyttä kuin nykyäänkin. Luultavasti silloin vain ei ollut yhtä lailla aikaa jäädä arkisen aherruksen keskellä miettimään omaa onnettomuuttaan, vaan oli puskettava sisulla eteenpäin. Myös riippuvuus puolisosta oli eri asteella: yleensä naisen riippuvuus miehen tuomista tuloista, rakentamasta talosta tms. mutta myös miehen riippuvuus naisen ruokahuollosta, eläinhuollosta ja lapsihuollosta. Avioliitto oli hyvä bisnes: yksineläjälle kaikki on kalliimpaa ja työtä on kaksinverroin. Nykyään liitosta lähtevä ei jää tyhjän päälle: rahaa saa Kelasta, työskkäristä tai sossusta, isä maksaa elatusapua ja valtio lapsilisää. Henkiseen puoleen saa apua eroryhmistä ja -oppaista. Lapsi saa mennä kouluun ja harrastuksiin yhtä lailla kuin ennenkin, eikä kukaan välitä. Onhan puolet luokasta "kahden kodin väkeä". En väitä etteikö se raskasta olis, haasteellista ja ehkä niukkaakin aikaa, mutta aivan eri sfääreissä kun esimerkiksi viime vuosisadan alussa.

Lisäksi kristillisiin arvoihin perustuvalla kasvatuksella ja kulttuurilla oli nykyistä suurempi jalansija: Raamattu tuomitsi eron, joten se ei siksi yleensä tullut kysymykseen. Lisäksi yhteisö tuomitsi eron: oli varsin häpeällistä hyljätä perheensä; yhtä häpeällistä kuin saada aviottomia lapsia. Usein näissä tilanteissa eroa halunnut joutui lähipiirin hyljeksimäksi ja joutui muuttamaan pois. Myös lasten asemaa saatettiin ajatella; avioerolapset olivat ei-toivottua seuraa, jotenkin saastaisia. Eihän kukaan halua lapsensa joutuvan hylkiöksi omien tekojensa seurauksena.

Avioero on siis kauempana historiassa ollut, jos ei mahdotonta, niin hyvin vähän mahdollista monelle. Ainakaan jos halusi ihmisarvoisen loppuelämän itselleen ja lapsilleen. Entisaikaan sai myös yleensä valita sen välillä elääkö loppuelämänsä yksin vai huonossa suhteessa. Nykyään aika moni yli kolmekymppinen sinkku tiedostaa ja hyväksyy, että tulevalla uudella kumppanilla voi jo olla lapsia. En voikaan itse kyllin kiittää uutta miestäni siitä kuinka hyvin ja mutkattomasti hän lapseeni suhtautuu. Lapsikin nykyään valitsee mielummin kaupassa pissahädän yllättäessä vessaseuraksi mieheni kuin minut. Lähtee hänen mukaansa hakemaan maitoa, kun minä valitsen lihoja jne. Kaikki on niin ihanan mutkatonta. Kyllä ongelmiakin voi vielä ilmaantua, mutta niitä murehditaan vasta kun sen aika on.

IITTALA

Väittäisin, että Iittalan / Hackmanin / Arabian astiat ovat aika monen suomalaiskodin kattauksen ja somistuksen peruskiviä. Ja jos nyt ei aivan peruskiviä, niin melkein jokaisesta huushollista löytynee jotain.

Nykyäänhän Iittala, Hackman ja Arabia kuuluvat muutamien muiden brändien kanssa  kansainvälisteen Fiskars-konserniin. Kansainvälistymisen ja tuotannon tehostamisen myötä näiden alkujaan kotimaisten brändien tuotteiden valmistusta on siirretty halvempiin maihin. Se tietysti surettaa minua. Pyrin suosimaan suomalaista aina kun se on mahdollista, eikä vie minua konkurssiin. Olen iloinen, että esimerkiksi  Iittalan Kastehelmi-sarjan astioiden valmistus on pääosin yhä Suomessa. Lahjaksi ja viemisiksi ulkomaille ostan yleensä aina jonkun pienen Suomessa valmistetun tuotteen. Viimeksi Saksaan vein tuliaisiksi tämän:

Pieni aaltomalja. Sopiva esimerkiksi pikkunaposteltaville tai Tapas-iltoihin.

Iittalan lasitehdas perustettiin vuonna 1881 Iittalan kylään. Iso osa Iiittalan tuotteista valmistetaan Suomessa, esimerkiksi kaikki Aalto-maljakot ja taidelasi kuten Birds by Toikka -linnut ja Claritas-kokoelma, sekä muun muassa Tapio-lasit, Kartio- ja Aino Aalto -lasit, Kivi- kynttilälyhdyt, Mariskoolit, Vitriini-sarjan lasiosat sekä suurin osa niistä Kastehelmi-sarjan tuotteista. Helsingin keramiikkatehtaalla valmistetaan lautasia ja vateja. Iittalalle on työskennellyt lukematon määrä suomalaisia ja ulkomaalaisia ikonisia muotoilijoita Kaj Franckista ja Alvar Aallosta Timo Srpanevaan ja Harri Koskiseen. (lähde: https://www.iittala.fi)

Iittalan astiat palvelemassa jonkun viikonloppuaamun brunssilaisia.

Hackman-brändin historia taas alkaa vuodesta 1790, jolloin Bremenistä Viipurin hansakaupunkiin tullut Johan Friedrich Hackman sai oikeudet perustaa oman kauppahuoneen. Hän hankki 1800-luvun alussa Itä-Suomesta, Sorsakoskelta, teollisuustontin, johon kuului saha, mylly ja tiilitehdas. Aterimia Hackman kuitenkin valmisti pienellä paikkakunnalla Viipurin lähistöllä vuodesta 1876 lähtien. 1890-luvun alussa Hackmanin koko aterintuotanto siirrettiin Sorsakoskelle. Nykyään pääosa Hackmanin keitto- ja paistoastioista valmistetaan Sorsakosken keitto- ja paistoastiatehtaalla Leppävirralla. Sorsakosken tehdas on erikoistunut pinnoitettujen ja pinnoittamattomien teräsastioiden valmistukseen. Siellä valmistetaan esim. kaikki Kovanaama-, Matador-, Rotisser-, Classic- ja Aina-sarjojen tuotteet. Aterinvalmistusta Suomessa ei ole, vaan kaikki Hackmanin aterimet valmistetaan Euroopassa ja Aasiassa. (lähde: http://www.hackman.fi/)

Kuva: http://www.hackman.fi/Tuotteet/Pannut-ja-kattilat

Arabian posliinitehtaassa Helsingissä aloitettiin tuotanto vuoden 1874 lokakuussa. Suomen oma keramiikantuotanto oli tuolloin vielä vähäistä, mutta kysyntä oli voimakkaassa kasvussa taloudellisen nousukauden vuoksi. Arabian tehtaalle saatiin ammattitaitoista työväkea Ruotsista, mutta lisävoimia onnistuttiin värväämään myös muista kotimaisista keramiikkatehtaista. Arabian tuotteita valmistetaan nykyään  Helsingin keramiikkatehtaalla. Helsingin tehtaan tuotantoon kuuluu esim. Arabian Runo-, Paratiisi-, Arctica-, Lumi- ja KoKo- sarjojen lautasia sekä osa Muumi-tuotteista. Arabian tuotteita valmistetaan myös Aasiasta, mistä tulee esim. osa kupeista, mukeista, tarjoiluosista ja kaatimista sekä osa Muumi-tuotteista. (lähde: http://www.arabia.fi/)

Arabian Paratiisi-sarjan ruokalautanen.

Mutta syy, miksi niin uppouduin tähän Iiittala-Fiskars teemaan on tietenkin...

Iittalan ale!

Keräsin tähän nyt vähän niitä tuotteita, mitä aion vakavasti harkita tuolta alesta hankkivani. Minusta on todella tullut aikamoinen harkitsija ostosten suhteen, joten voi olla, että jäävät haaveasteelle, mutta haaveilu on elämän suola!

Minulla ei ole minkäänlaista esiliinaa ja aina leipoessa ja ruokaa laittaessa on vaatteet juuri sen valmistettavan annoksen raaka-aineissa. Olen lämmennyt hitaasti mutta varmasti Sarjaton-tuotteille ja koska viiden euron hinta essusta ei ole todellakaan paha, taidan oikesti tämän itselleni tänään hakea.

Minulla on mökillä ainoastaan yksi Ikean halpis-paistinpannu ja koska on aika varmaa, että pinnoitus lähtee siitä jossain vaiheessa, olisi tällainen laadukas paistoastia aika must-valinta sinne jemmaan. (23,94,-)

Olen aina pitänyt näistä Runo-sarjan astioista, mutta en ole koskaan tullut hommanneeksi, koska astioita on jo niin monesta sarjasta. Kuitenkin yksi tällainen voisi toimia hyvin tarjoiluastiana ja sopii niin valkoisten Teemojen kuin Paratiisinkin kanssa. (22,-)

Jostain syystä (niin mistäköhän syystä) menin vannottamaan itselleni, etten enää hanki yhtään mitään kynttiläjuttuja. Tämä Allas on minua aina puhutellut ja tuollainen valurautaisuus olisi kyllä ihan omiaan mökille. Tarvitseehan sitä nähdä eteensä kun syksymmällä yön pimeydessä tallustellaan huussille, vai mitä? (15,-)

Ja kaiken kukkuraksi Cittarissa on kesäkuun Osta heti -"keräily"etuna (ei siis tarvitse keräillä mitään) jo kauan himoitsemani Kastehelmi -kakkuvati. Tämän käyn ehdottomasti tänään hakemassa ja kun otan vielä mansikat matkaan, niin ei muuta kun kesän ensimmäistä mansikkakakkua työstämään!

Mitä sinä valitsisit Iittalan alesta?

Matkustelusta

Kuten mainitsinkin jo, olen intohimoinen matkustelija. Aina kun aikaa riittää ja rahaa löytyy edes vähän, suuntaan jonnekin kotikylää pidemmälle. Arvostan kotimaata ja naapurimaita sekä Eurooppaa edullisuuden vuoksi, mutta kauempanakin muutama kohde minua huutelee.

Matkaan taas kuljen nyt... Neuletakki Tommy Hilfiger, huivi Louis Vuitton, Hame Filippa K, laukku Tiger of Sweden.

Laadukasta bussimatkailua Thaikuissa.

Tälle kesälle on varattuna muutama pieni reissu. Festarireissu Turkuun, josta jatkamme poikaystäväni kanssa Tukholmaan päiväreissulle. Lisäksi käyn ensi kuussa kaverini kanssa reissaamassa Italiaa vähän ristiin rastiin. Tänä vuonna kävimme jo vappureissulla Berliinissä ja poikani kanssa hänen kummiensa luona etelä-Saksassa. Loppukesästä pyörähdämme mahdollisesti vielä poikaystävän ja pojan kanssa jossain pidemmällä, mutta ainakin pikkureissuja Suomessa, muutama kohde on mietinnässä tässä ja hienoista, mutta tuntemattomammista kohteista kuulisin itsekin mieluusti lisää. Oletteko esimerkiksi kuulleet Outokummun Vanhasta Kaivosalueesta ja siellä sijaitsevasta kaivosaiheisesta teemapuistosta lapsille? Lisäinfoa: Lasten Kaivos

Lasten kaivos. Kuva: http://www.aarrekaupunki.fi/fi/vanha-kaivos/lasten-kaivos/

 

Playmobil FunPark:ssa Saksassa.

Olen itse ihan mahdottoman sählä matkaaja. Yleensä kaikki jää viime tinkaan: minä olen se, joka huomaan passin uusimisen unohtuneen. Tai hetkinen? Missä koko passi edes on? Varailen lippuja viime tinkaan ja maksan niistä siksi liikaa. Juoksen lähes myöhässä joka ainoaan junaan ja bussiin, viimeksi jopa lentokoneeseen. Taksikuski soitti Helsingissä vappuyönä (onneksi soitti!) hotellin respasta, että olittekos te tulossa ja pariskunta huoneessa ihan umpiunessa! Kyllä nolotti, mutta miljoonat kiitokset taksikuskille, muuten olisi missattu meidän Berliini-lento.

Berliinin Televisiotorni. Syötiin tuolla ylhäällä pallossa; oli mahtavat ja alati muuttuvat maisemat (pallo pyörii koko ajan).

Sählään aikataulujen kanssa (Ms Viimetinka) pakkaamisesta nyt puhumattakaan. Ehtiihän sitä aamullakin ihan hyvin. Sitten pakkaan kiireessä a) ihan liikaa vaatteita b) ihan epäloogisia vaatteita. Esimerkkinä juhannus. Meillä meni niin paljon aikaa juhannusruokien esivalmisteluihin (jotta mökillä tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän), että lopuksi vain heitin summassa vaatteita kassiin ja menoksi. Perillä huomasin, että minulla oli pariksi päiväksi kyllä useampi kesämekko (ja asteita sen +5 ehkä ja jatkuva sade), mutta ei ainoatakaan neule- tai collegetakkia. Hyvä Anna.

Paistoipas se aurinkokin juhannuksena. Kesämekko päällä.

Myös joka kerta ennen matkalle lähtöä lupaan itselleni selvittää hyvissä ajoin kohdepaikan mielenkiintoisia nähtävyyksiä, vierailun arvoisia luontokohteita, hyvät suositukset saaneita ravintoloita ja käymisen arvoisia kauppoja. No, arvaatteko, miten siinä yleensä käy... Saatan kyllä poimia sieltä täältä jonkun mainitsemia kivoja juttuja, kirjoittaa niitä ylös ja sitten summassa, ilman kunnon osoitetietoja, etsimme paikkaa siksakkaamalla kohdekaupunkia ympäriinsä. Ja pitikös tän olla museo vai joku konsertti? Ei kun hei, me taidettiin olla täällä jo! Onneksi ilman suurempaa pingottamistakin löytyy yleensä kiva paikka lasilliselle viiniä tai pitkälle illalliselle.

Sen, joka minun kanssa matkustaa, täytyy olla pitkämielinen. En pidä itseäni muuten ärsyttävänä matkaseurana, mutta häslään paljon. Jännä sinällään, koska olen melko kokenut matkailija ja selviän kyllä lopulta tilanteesta kuin tilanteesta ja saan luovittua juttuja hyvin. Ehkä tämä on ominaisuus, joka minuun on tullut evoluution seurauksena, jotta säilyisin kaikesta sählingistä huolimatta hengissä?

Espanjassa sähläämässä jätskin kanssa. Housut Flash Woman, toppi Peak Performance, Neule Henry Lloyd, ballerinat Steve Madden, clutch Ted Baker.

Lastenvaatteista - POMPdeLUX

Eihän tämä tietenkään mikään lastevaateblogi ole tai tule olemaan, mutta sattuneesta syystä lapsiin(kin) liittyviä asioita käsittelee :) Oma poikani siis päätti juuri ensimmäisen luokkansa ja äiti taas ajoissa huomaamaan, että sopivaa kesäkampetta ei oikein ole. Ei kyllä toisaalta oikein sitä kesääkään vielä.

Jo useampi kesä sitten...

Olin aikaisemmin oikein lastenvaateshoppaholisti, mutta nyt tuokin asia on rauhottunut ja asettununt uomiinsa ja kuten omassakin vaatetuksessani, myös poikani vaatetan ennemmin laadullisin kuin määrällisin kriteerein. Toki jotain perusaluspaitoja ja -housuja on oltava myös määrällisesti riittävästi, mutta mitä iloa niistäkään on, jos laatu on kuraa? Mutta tässä(kään) asiassa laatu ei tarkoita aina kallista. Parhaat aluspaidat löytyvät kokemuksiemme mukaan Hennesiltä. Muutamassa muussa merkissä on saumat alkaneet kiertämään tai kangas venymään äkkiä. Poika ei itse kyllä vaateasiaan tuumaa juuri juuta eikä jaata, kaikki käy...

...paitsi mekkoja pitäisi kuulema olla enemmän! :D

Kun poikani oli pienempi, suosin tosi paljon Småfolk:a ja Me&I:ta, mutta viime aikoina kuosit ovat käyneet hiukan lapsekkaiksi kouluikäiselle ja Me&I:n laadustakin jouduin niin monta kertaa reklamoimaan, että en sieltä ole enää pariin vuoteen mitään tilannut. Polarn o Pyret on ollut kestosuosikkeja niin pienemmän kuin jo isommankin vaatetuksessa ja esimerkiksi kaikki sukat ja sormikkaat haemme sieltä. Sisävaatteitakin monesti löytää kivoja ja laatu on (yleensä) ollut priimaa. Löydän myös AlbaKidsiltä ja NovaStarilta helposti pojalle mieluisia releitä. Villervallalta on meillä paljon alus- ja yövaatteita ja kivoja paitoja. Ticket to Heaveniltä on ostettu monet ulkokamppeet, kuten myös ihan tuttavalliselta Reimaltakin.

Useita suosimiani lastenvaatemerkkejä vain yhdistää se, että ne ovat hieman tyyriitä. Sinällään maksan kyllä laadusta, mutta kun keltainen viidenkympin paita menee äitinpäivän tiskirättejä värjätessä molempia hihoja myöten vihreään kangasväriin, niin eh...

Uusimpia lastevaatetuttavuuksiani on Pomp de Lux suunnilleen vuoden takaa. Katsoin sivut netistä, tilasin tutun kautta kotikutsut ja voioi, mitä vaatteita! Niin mukavan rennon, mutta siistinoloisia ja hyvin kohtuuhintaisia. Ja näin alennusmyyntien aikaan entistäkin edullisempia. Siispä suuntasin tekemään kesävaatetilausta sinne ja seuraavanlaista lähti matkaan:

Kaikki kuvat: http://www.pompdelux.com/fi_FI/

Saattaa tosin olla, että yhdet sortsit jää vielä pois, kun ei niitä nyt ehkä kuitenkaan niiiiin paljon tarvitse. En vaan osaa päättää, että mitkä. Keltaiset haluan joka tapauksessa, niin valkoiset ehkä jätän aran värin vuoksi pois. Jalkapallohullulla pojalla ne olisivat nurmivihreässä aika pian. Tykkään vaaleista ohuista pitkähihaisista paidoista lapsilla kesällä. Ne suojaavat mukavasti herkkää ihoa olematta aivan kamalan kuumia.

Mitä mieltä on perustaa uusi blogi kun niitä on jo niin monta?

 Mitä uutta minulla on?

Vastaus lienee on, että ei mitään. En usko, että juuri tämä blogi tarjoaa blogivirtaan mitään uutta tai merkittävää, mutta nämä tekstit ovat minun elämästäni ja siksi merkityksellisiä. Haluan totta kai jakaa ajatuksiani muiden kanssa, oppia ja kommunikoida, miksi muuten avaisin julkisen blogin. Haluan tuoda hyvää mieltä ja käsitellä niitä surujakin aiheuttavia asioita. Ehkä blogi tuo jollain tavalla enemmän merkitystä sille omalle tekemiselle? Onhan sekin harrastus, siinä missä muutkin, ja harrastukset lisäävät elämän sisältöä.

 

Mustikanvarpuja mökillä.

Mutta mistä aihe blogille, kun kirjoittajana on ihminen, joka ei tiedä oikein mistään mitään, eikä suhtaudu intohimoisesti juuri mihinkään? Paitsi elämään? No siinähän se. Jokaisella on oma tyylinsä elää, oma lifestyle. Minusta sana huokuu hieman uhmakastakin pinnallisuutta: kalliita rafloja ja veskoja, kauniita ystäviä ja hienoja työpaikkoja. Mutta ihan jokaisella ihmisellä on se omanlaisensa lifestyle ilman näitäkin. Siispä minun oma lifestyle -blogini.

Kevään / kesän eka terassireissu synttäripäivänä.

Olen oikeastaan aina kokenut ongelmakseni sekalaisen repertuaarini; Olen kiinnostunut melkein kaikesta, mutta en tiedä mistään kovinkaan paljoa. Osaan monenlaisia asioita vähän, mutta en oikein mitään tosi-tosi hyvin. Olen kadehtinut vuoronperään kaikkia ihmisiä eri alojen asiantuntijoista intohimoisiin koiraharrastajiin, koska heillä kaikilla on se jokin, se oma juttu ja minulla ei. Vasta hiljattain olen hoksannut, että ehkä se minun oma juttuni voikin olla tämä laaja-alaisuuteni ja avoimuuteni uudelle. Lisäksi haluaisin, että ihan jokaisella ihmisellä vauvasta vaariin ja eskimosta somaliin olisi hyvä olla; kaikenlainen kiusaaminen on minulle kuin punainen vaate härälle.

Asuntomessut on joka kesän ohjelmanumero (JKL-14)

Hiihtämisen riemu on löytynyt vuosikausien tauon jälkeen.

Rakkain ja vanhin harrastukseni on lukeminen.

Tyytyväisyyteni elämääni kohtaan lisääntyy päivä päivältä ja niitä oivalluksia, mitkä tähän johtavat, pohdin blogissani myös pian. Pidän kotona olemisesta ja kodin laittamisesta, joten kirjoitan melko varmasti sisustamisesta ja ruuanlaitosta & leivonnasta. Olen kova kokeilemaan juttuja, ja hyvin kiinnostunut terveellisestä, kasvispainotteisesta ja jopa raakaruuasta, olematta kuitenkaan turhan vakavissani asian suhteen. Pidän liikunnasta, mutta en pingota siinäkään. Joskus voi tulla urheilujuttu tai sitten ei. Meikkaan päivittäin, ja joskus voi sananen tulla kosmetiikastakin. All in all yleinen hyvinvointi ruoka-, liikunta,- rentoutumis-, kauneudenhoitoseikkoineen on varmasti täällä läsnä.

 

Poikaystävä on loistokokki.

Takka palaa syksy-talviaikaan usein ja saa äärelleen viinilasillista nauttivan emännän.

Matkustelu on ykkösjuttuja! Aina kun rahkeet riittävät, on reissuun päästävä. Rakastan tutustua eri kulttuureihin ja nähdä elämänmenoa muualla; koti-Suomikin riittää pitkälle. Matkajutuilta emme siis välty. Matkailun varjopuoli on sen luontoa ja maapalloa kuluttava vaikutus. Olen kierrätys-natsi ja suosin luomua, joten joku ekopohdintakin väliin mahtuu varmasti. Parina viime vuotena minusta on kuoriutunut myös oikea mökkihöperö. Olen yhden lapsen äiti, joten lapsiasiat (vaatteet, koulu, harrastukset) siirtyvät väistämättäkin tänne. Rakastan työtäni ja tiedän, että olen etuoikeutettu voidessani sanoa näin. Työjuttuja tuskin maltan pitää täältä pois myöskään. Pidän siitä, että katson, mitä päälleni laitan, joskaan en vierasta lähteä verkkareissa kauppaan. Panostan vaatteissa määrän sijaan laatuun, vaikka vierailen silloin tällöin myös H&M:llä. Pidän tokin kalliista veskoista ja ulkona syömisestä minäkin, ja seuraan itse suurella antaumuksella blogeja, joissa nämä aiheet ovat päivittäin pinnalla. Täällä on kuitenkin enemmän sitä ns. tavallista arkea, joka ei minulla useinkaan kovin luksusta ole. 

Sukhothain temppelirauniot, Thaimaa

Nuori mies testaamassa Ikean tuolin mukavuutta.

Ja hän itse töihin lähdössä. Asuna suosikkihame H&M, neule Ralph Lauren, tennarit Tommy Hilfiger ja kello Gant.

Blogissa mukana menossa myös seuraavanlaiset kaverukset:

Ottavio 9v.

Kira 8v.

Pikku-ii 7v.

Iso-Tee

<3